Piidioksidimustan raaka-aineita ovat pääasiassa wollastoniitti, opaali, halloysite, oliviini, serpentiini, kaoliini, kova kaoliini, kivihiili ja lentotuhka.
Piidioksidin valmistamiseksi on kaksi päämenetelmää: saostusmenetelmä ja kaasufaasimenetelmä. Saostusmenetelmä on piidioksidijauheen kemiallinen uuttaminen. Erityisiä vaiheita ovat kvartsihiekan reagoiminen soodan kanssa korkeissa lämpötiloissa teollisen vesilasin valmistamiseksi, sitten hapon lisääminen piidioksidin saostamiseksi ja sen jälkeen puhdistus, suodatus, kuivaus, murskaus jne. Käsityönä valmistetut tuotteet. Kaasufaasimenetelmässä käytetään kemiallista höyrypinnoitusmenetelmää, jossa piitetrakloridia, happea ja vetyä reagoidaan korkeassa lämpötilassa erittäin hienojen piidioksidihiukkasten muodostamiseksi, joita käsitellään aggregoimalla, erottamalla ja poistamalla happamuutta lopullisen tuotteen saamiseksi. Suurin ero näiden kahden menetelmän välillä on hiukkaskoko ja puhtaus. Höyrystetty piidioksidi on yleensä nanometrin kokoinen ja puhtaampi, kun taas saostettu piidioksidi on mikronin kokoista ja puhtaudeltaan alhaisempaa.
Valkoista nokimustaa käytetään laajalti ja sitä käytetään pääasiassa kumiteollisuudessa lujiteaineena, erityisesti valkoisten, värillisten ja vaaleiden kumituotteiden valmistuksessa. Lisäksi piidioksidia käytetään myös eristemateriaaleissa, voiteluaineissa ja muilla aloilla sen hyvän sähköeristyksen ja mekaanisen lujuuden vuoksi.